Heinäkuu on melkein lopussa ja ensi viikolla minulla alkaa työt ja parin viikon päästä opiskelu. Ihan innolla odotan taas rutiinien saapumista elämään, vaikka onhan tämä lomailu ollut kieltämättä aika mahtavaa. Oikealla olevassa kuvassa komeilee uusi puinen koriste-esine. Se on avopuolisoni siskon Kreikan tuliaisia. Nimitimme neidin Asukseksi. Hänen käyttötarkoituksensa on vielä hieman epäselvä… Ehkä sammakon suussa oleva keppi esittää kynää? Kynätelineenä tuo olisi kyllä aika oivallinen. Alhaalla tänään postiluukusta tipahtanut kortti (huomaa rannan muoto!) ja kreikkalainen postimerkki.

Aikaisemmin mainitsinkin, että minulla on muutama lihansyöjäkasvi minikasvihuoneessa. Alla kuva kärpäsloukusta ja kihokin kukasta.

Kuten otsikosta voi päätellä, kävimme Tropicariossa! Upea reissu, vaikka viime käynnistä ei ole kuin vuosi aikaa. Kaikille korallisormisammakoista (Litoria caerulea) kiinnostuneille tiedoksi, että Tropicariossa oli ainakin neljä yksilöä. Otimme videokuvaa – laitan koosteen tänne, kunhan saan sen editoitua. Loppukevennykseksi vielä kuva orkideastamme!

EXO TERRA PT2612 Glass Terrarium 60 x 45 x 60 cm (LxSxK)

Löysin sen ehkä! Nimittäin terraarion nuolimyrkkysammakoille. Mitäs mieltä olette? Eikö oikealla näkyvä EXO TERRA PT2612 olisikin nuolimyrkyille sopiva? Tuon mitat ovat 60cm x 45cm x 60cm (LxSxK) – onko sopivan kokoinen)? Ajattelin etsiä tällaista käytettynä, mutta vielä ei ole onni tärpännyt. Jos joku on myymässä moista terraariota, olethan kiltti ja otat yhteyttä minuun (esim. frogiblogi(at)mymail.fi)! Laita mailiin vaikka hieman tietoa terraarion kunnosta ja hintapyyntösi. Katsotaan sitten miten opiskelijabudjettini antaa periksi. Olen myös erittäin kiinnostunut samaisen terraarion isosiskosta, joka on kooltaan 90cm x 40cm x 60 (LxSxK)!

Sammakkojen hankinta kyllä pyörii päässä jatkuvasti. Sormet syyhyäisi jo… voi kun voittaisi lotossa!

Nyt kun tietää millaisen terraarion haluaa, voi alkaa suunnitella sen sisustamista. Olen innokas kukkien parissa puuhastelija ja odotankin oman pienen sademetsän luomista. Minulla on jo pientä sademetsän tynkää yhdessä minikasvihuoneessa, mutta siellä olevat kasvit eivät kyllä pääse samppieni terraarioon. Kyseessä ovat nimittäin lihansyöjäkasvit. Dionaea muscipula eli kärpäsloukku, Drosera dielsiana eli kihokki ja Sarracenia leucophylla eli tötterölehti. Amppelissa roikkuu myös kannukasvi (Nepenthes) eli neppis!

Mutta kirjoitan sisustussuunnitelmista sitten, kun homma alkaa konkretisoitua hieman.

Nyt vinkkaisinkin kaikkia pääkaupunkiseudulla asuvia nuolimyrkkysammakkoharrastajia (tai voi olla muualtakin) käymään oman kaupunkinsa kirjaston nettisivuilla (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa) täyttämässä hankintaehdotuslomakkeen seuraavasta kirjasta:

Lötters, Jungfer, Henkel & Schmidt (2007): Poison Frogs. Biology, Species & Captive Husbandry (Serpent’s Tale, ISBN-10: 3930612623)

Uskon, että nuolimyrkkysammakkojen nykyisistä ja tulevista harrastajista löytyy monia, joille tuon kirjan hinta on hieman liian korkea (noin 100 euroa). Siksi olisikin hyvä, että kirjan voisi lainata kirjastosta. Siis kipin kapin kaikki sinne toivomuksia lähettämään, niin ehkä joku päivä kirja köllöttäisi vaikka Pasilan pääkirjastolla!

Kivikukat (Lithops) - "Elävät kivet"

Vitsi kun on ihana heinäkuinen päivä. Aamulla satoi hieman, mutta nyt aurinko porottaa kuin viimeistä päivää! Tämä on hyvä, ostin nimittäin eilen kukkakaupasta kivikukkia. Kivikukat (Lithops) eli ns. elävät kivet ovat jääruohokasveja. Ne ovat lähtöisin Etelä-Afrikasta ja Namibiasta, ja ovat sopeutuneet elämään erittäin kuivissa ja kuumissa oloissa. Vasemmalla on kuva juuri istuttamistani neljästä kasvista. Kasvit kurkistavat luonnossa vain yläpinnaltaan maasta, ja minäkin tulen vielä lisäämään kasvien väliin isohkoja kiiltäväpintaisia kiviä, jotka muistuttaisivat mahdollisimman paljon itse kasveja. Veikkaan, että kavereilla (ja varmaan itsellänikin) tulee olemaan vaikeuksia löytää kivien seasta kasvit.

Elävät kivet ovat muodostuneet kahdesta massiivisesta lehdestä. Syksyllä ja alkutalvella on jännät paikat, kun lehtien keskeltä saattaa kasvaa keltainen tai valkoinen kukka. Sitä odotellessa! Lithops.info sivuilla on aika näppärät ohjeet kuvien (!) kanssa (tosin englanniksi). Kannattaa katsoa ainakin kuvat sieltä.

Tässä lyhyesti suomeksi Kivikukkien tai elävien kivien hoito-ohje (en ota vastuuta, jos näillä ohjeilla joku epäonnistuu. Olisin erittäin kiitollinen, jos kommentoisitte tätä kirjoitusta huomatessanne virheitä tai jos teillä olisi niihin jotain lisättävää):

Kesällä “elävillä kukilla” on lepokausi (paljon aurinkoa, ei vettä). Jos lehdet näyttävät käpristyvän tai kuihtuvan, niin voi antaa vettä sen verran, että kasvi näyttää taas tiukalta ja paksulta (ei kuitenkaan liikaa!). Tässä vaiheessa kasvin kuuluisi näyttää mielestäni tältä →

Syksyllä elo-syyskuussa kasvissa alkaa tapahtua muutoksia – halkeama avautuu hiljalleen. Luonnossa “elävät kivet” alkavat kukkia syyssateiden alettua (kasvin täytyy yleensä olla kolmesta neljään vuotias, jotta se alkaisi kukkia). Eli kesän lepokauden (ei vettä) jälkeen elokuun alussa aloitetaan kastelu. Vettä saa antaa runsaasti, mutta on varottava veden joutumista lehdille. Kun maaperä on taas kuivunut (eli älä kastele vielä, jos multa kosteaa) kasville annetaan lisää vettä. Kastelu käynnistää kasvuvaiheen eli ensin tulee kukka, sitten uusi lehtipari. Jos kasvi ei kuki (esimerkiksi nuoruutensa takia), kastelulla käynnistetään uuden lehtiparin kasvu. Kukkimisen loputtua kastelua vähennetään asteittain ja se lopetetaan kokonaan syyskuun lopulla. Silloin annetaan mullan kuivua, ja kasvi aloittaa valmistautumisen talvea varten.

Talvella kasvi jatkaa kasvuaan. Halkeamasta kasvava uusi lehtipari kasvaa ja ulommat alkavat hitaasti (!) kuihtua. Talvella kasville ei tule antaa yhtään vettä. Mullan tulee olla rutikuiva. Uusi lehtipari imee vetensä ulommista lehdistä. Kasvin tulisi olla talvella viileässä paikassa, mutta ei alle 5°C.

Keväällä, kun uloimmat lehdet ovat täysin kuihtuneet ja hapertuneet, voi kasvia alkaa taas kastella, jotta se kasvaisi. Aloita kastelu varovasti veden määrää pikkuhiljaa lisäten, siten että kasvi saa keväällä muutaman “kunnon” kastelun. Vähennä kastelua asteittain, kun päivät alkavat pidentyä ja lämmetä. Lopulta lopeta kastelu kokonaan kesäksi. Muista aurinkoinen ja kuuma paikka!

Kuten nokkelimmat teistä jo varmasti huomasivat, ruukussani on kahta erilaista “elävää kiveä”. Saatoitte myös huomata, että nämä ovat täysin eri kasvuvaiheissa… Ostohetkellä en ollut vielä tutustunut Lithopseihin, ja nyt osaankin neuvoa, että kannattaa ostaa samassa kasvuvaiheessa olevia kasveja. Vihreän kasvin ulkonäöstä voi päätellä sen luulevan, että on talvi (ks. kuva oikealla). Osaisiko joku fiksumpi kertoa mitä minun kannattaisi nyt tehdä? Jos neuvoja ei ala sadella, aion aloittaa kastelun elokuussa, vaikka se ehkä saattaakin aiheuttaa vihreiden kasvien kuoleman. Tämä sen vuoksi, että punainen kasvi näyttäisi olevan oikeassa “aikataulussa”.

Aikataulusta ja näistä kasteluohjeista vielä sen verran,  että jokaisella Lithops lajilla on oma “aikataulunsa” ja ne saattavat erota toisistaan monella kuukaudellakin. Nämä ohjeet (joiden teossa olen lähteinä käyttänyt seuraavia sivuja: 1, 2 ja 3) kokosin pääasiassa itselleni, mutta tietysti hienoa, jos niistä on apua muillekin. Aion itse noudattaa näitä kasteluohjeita ja tulen kertomaan blogissa miten kasvit ovat pärjänneet (jos haluat nähdä kaikki kirjoitukset, joissa olen käsitellyt Kivikukkia (Lithops) eli “eläviä kiviä”, paina tagia Elävät kivet).

Jotta blogi pysyisi edes hieman sammakkoaiheisena, niin uutisia sammakonhankintarintamalta! Nimittäin olemme avopuolisoni kanssa viime päivinä keskustelleet, että korallisormisammakon sijaan voisimme hankkia nuolimyrkkysammakoita. Alan itse päästä banaanikärpäsviljelmien aiheuttamasta ällötyksestä yli ja olemme molemmat sitä mieltä, että nuolimyrkkysammakot olisivat ehkä sittenkin mielenkiintoisempia. Kuten huomaatte, mielipiteet muuttuvat tiuhaan. Siksi suunnittelu onkin erittäin tärkeää uutta harrastusta aloitettaessa. Voi rauhassa punnita millaisen “elukan” haluaa ja millaisen terraarion hankkii… Näissä asioissa ei voi olla liian hidas (no joku raja suunnittelussakin – jos vielä vuoden lopussa punnitsen lajeja, niin tökkikääpä minua vähän, jotta projekti etenisi).

Myös Yle uutisoi asiasta.

Päivitetty viimeksi:

1. heinäkuuta 2009

30. kesäkuuta 2009

- muokkaa header persoonalliseksi itse otetulla kuvalla (kaipaa ehkä vielä hieman muokkausta, vai mitä mieltä olette?)

- lataa koneelle joku hyvä kuvanmuokkausohjelma

- lisää linkkejä

- lisää uusi sivu, jolla esittelet välineistöä ja omia sammakoita

- ota paljon valokuvia

- päivitä usein

- mainosta jotenkin blogia

- kirjoita ylös blogikirjoitusten aiheita Frogiblogi-muistioon

- vieraile paljon muiden blogeissa ja inspiroidu!

Veikkaan, että näillä eväillä blogi pysyy hengissä.

Ja jos haluat pitää oman sammakkosi elossa, älä laita terraarioon ainakaan tätä kasvia

“Onks sen pakko olla noin ruma? Onks mitään nätimpii?” -avopuoliso, kesäkuu 2009

Mikä tulisi sitten olemaan se sammakkolaji, jonka edustajia tulisi pian asumaan työhuoneemme oranssia seinää vasten asetettuun terraarioon? Lähdin tutkimaan sammakoiden maailmaa ajatellen, että on olemassa rupisammakoita, pikkusammakoita, isoja sammakoita ja “niitä vihreitä, joilla on oranssit silmät”. Hieman asioita selvitettyäni totesin tietysti olleeni väärässä. Sammakoita tunnetaan tällä hetkellä 5 000 lajia. Siitä sitten valitsemaan!

Eli valinnanvaraa ainakin on. Itse tosiaan näen sammakon prototyypin sellaisena vihreänä sammakkona, jolla on oranssit silmät. Nyttemmin tiedän, että tämä laji on punasilmälehtisammakko (Agalychnis callidryas). Todella kaunis sammakko, mutta viettää päivänsä pää ja raajat piilossa vaikkapa kasvin pintaan liimautuneena. On lisäksi melko stressaantuva eläin. Ei siis meille ihanteellisin sammakko.

Nuolimyrkkysammakot ovat tyrmäävän kauniita. Sininuolimyrkkysammakko (Dendrobates azureus) ja vihernuolimyrkkysammakko (Dendrobates auratus) mielestäni etenkin. Mutta nämäpä veijarit tarvitsevat pienenpientä ravintoa, koska ne ovat itse niin pieniä. Käytännössä nuolimyrkkysammakoiden ravinto koostuu banaanikärpäsistä, pienistä sirkoista ynnä muista pikkuötököistä. Yyh. Banaanikärpäset eivät ole suurimpia ystäviäni. Olen kerran elämässäni joutunut niiden hyökkäyksen uhriksi entisessä kodissani. Luonnollisesti oma moka yhdistettynä biojätteeseen ja ehkä tätäkin päivää kuumempaan ilmaan (Helsingissä tänään 28.6.2009 asteita 26, meidän partsin paahteessa 39) aiheuttivat kärpästen massiivisen lisääntymisen keittiössäni. Ei siinä ollut oikein muuta tehtävissä kuin syöksyä imuri kädessä keittiöön, liu’uttaa liukuovi kiinni ja aloittaa raivokas kärpästen imeminen. Vaikka banaanikärpäsistä on olemassa lentokyvyttömäksi jalostettuja muotoja, en siltikään haluaisi niitä kodissani viljellä. Sammakkolammen banaanikärpässivulta löytyy banaanikärpäsviljelmän valmistamisen suomenkieliset ohjeet. Ehkä joskus vielä hurahdan tuohonkin – eihän sitä koskaan tiedä. Tulihan tämä koko sammakkovillitys vähän niin kuin kulman takaa. Mutta ainakaan tällä hetkellä en voisi nuolimyrkkysammakoita lemmikeikseni ottaa, koska en pystyisi tarjoamaan niille parasta mahdollista ravintoa.

Mutta nyt! Asiaan! Avopuolisoni ja minun jakamaan ihanaan kaksioon muuttaa lähitulevaisuudessa asumaan tällainen veijari!

Korallisormisammakko (Litoria caerulea)

Korallisormisammakko on siis tämän lajin nimi. Se on melko iso, joko vihreä tai ruskea, pläski ja vekkulin näköinen. Alla YouTubessa oleva video, jossa lajin edustaja sumutettaessa alkaa kurnuttaa. Eikö oo hurmaava?

Nimivaihtoehtoja siis nyt punnitaan ja odotellaan meidän perheen taloustilanteen paranevan sellaselle tasolle, että saisi moisen hankittua! Hmm… Verneri vai Hermanni? Vai olisiko se ajankohtaisesti Jackson (Michael Jackson on kuollut)?

Viime viikolla sain ohimennen tutustua duunikaverini koiraan. Olen yleensä tullut hyvin toimeen koirien kanssa, mutta tällä kertaa huomasin taitojeni todella ruostuneen. Koira oli mahtavan oloinen persoona ja kiltti, mutta jostain syystä minua jännitti. En osannut olla koiran lähellä. Mutta nähdessäni ystäväni ilon lemmikistään, aloin kuitenkin kaivata myös itselleni sitä hyvää oloa, jonka lemmikit saavat minussa aikaan.

“Sammakot olis kyllä tosi makeita”

Kypsyttelin ideaa päässäni ja lopulta se alkoi muodostautua toimintasuunnitelmaksi. Mietinnän tuloksena oli päätös sammakoiden hankkimisesta ja uuden harrastuksen aloittamisesta. Kun päätös oli tehty alkoi ahnas tiedonetsintä eri sammakkolajeista, terraarioista (ei kokemusta) ja kaikesta mahdollisesta sammakoihin liittyvästä. Olen jo löytänyt muutaman mielenkiintoisen lajivaihtoehdon ja terraarion paikka asunnossa on päätetty.

Mutta miksi sammakko? No. Olen aina tykännyt sammakoista. Muistan, kun pienenä leikin sammakonkudulla ojissa tai, kun pyydystin pieniä sammakoita haaviin mökillä ja sitten vein ne auringossa paahtuvan äitini vatsalle. Ne ovat pieniä (söpöjä), hauraita, kauniita ja uskomattoman mielenkiintoisia. Voisin seurata sammakon kulkua esimerkiksi nurmikolla vaikka kuinka kauan eikä se rupeaisi minua tylsistyttämään (tai ainakin teoriassa voisin tuijottaa niitä vaikka kuinka kauan, mutta käytännössä luonnossa tarkkailua häiritsevät aina hyttyset, paarmat sun muut ilkiöt, jotka keskeyttävät puuhan). Sammakot ovat myös merkinneet minulle aina jotain syvällisempää. Tästä voin kiittää Raili-mummuani, joka korostaa sammakoiden määrän korreloitumista maapallon tilaan. Mitä paremmin sammakot voivat, sitä paremmin maapallomme voi ja mitä huonommin sammakoilla menee, sitä huonommin voi planeettamme. Wikipediasta löytyi ihan kivasti tietoa sammakoiden uhista.

Tässä blogissa aion käsitellä siis kaikkea sammakoihin etäisestikin liittyvää. Yritän koota tänne myös paljon tietoa, jotta sivusta olisi muillekin hyötyä. Paljon kuvia, suunnitelmia, fiiliksiä ja varmasti jossain vaiheessa myös turhautumisia (en ole vielä unohtanut, että lemmikin omistaminen voi olla joskus rankkaa hommaa). Tähän loppuun linkki vielä todella hyvälle sammakkoaiheiselle sivustolle, jonka olen kolunnut lähes läpikotaisin: www.sammakkolampi.net