Vaikka olen aina rakastanut eläimiä, minulla ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana ollut lemmikkiä. Viimeisin lemmikkini, kultainen noutaja, kuoli vuonna 2006 ja sen jälkeen elämässäni ei ole ollut tilaa eikä aikaa (eikä ehkä vastuuntuntoakaan) lemmikkiä varten. Haudutin pitkään ajatusta, että hankkisin itselleni uuden koiran jossain vaiheessa. Mutta, koska elämä yllättää, löysin itselleni avopuolison, joka on allerginen koirille. Koiran hankkiminen ei siis ole vaihtoehto ja jotain muuta pitäisi keksiä…
Viime viikolla sain ohimennen tutustua duunikaverini koiraan. Olen yleensä tullut hyvin toimeen koirien kanssa, mutta tällä kertaa huomasin taitojeni todella ruostuneen. Koira oli mahtavan oloinen persoona ja kiltti, mutta jostain syystä minua jännitti. En osannut olla koiran lähellä. Mutta nähdessäni ystäväni ilon lemmikistään, aloin kuitenkin kaivata myös itselleni sitä hyvää oloa, jonka lemmikit saavat minussa aikaan.
“Sammakot olis kyllä tosi makeita”
Kypsyttelin ideaa päässäni ja lopulta se alkoi muodostautua toimintasuunnitelmaksi. Mietinnän tuloksena oli päätös sammakoiden hankkimisesta ja uuden harrastuksen aloittamisesta. Kun päätös oli tehty alkoi ahnas tiedonetsintä eri sammakkolajeista, terraarioista (ei kokemusta) ja kaikesta mahdollisesta sammakoihin liittyvästä. Olen jo löytänyt muutaman mielenkiintoisen lajivaihtoehdon ja terraarion paikka asunnossa on päätetty.
Mutta miksi sammakko? No. Olen aina tykännyt sammakoista. Muistan, kun pienenä leikin sammakonkudulla ojissa tai, kun pyydystin pieniä sammakoita haaviin mökillä ja sitten vein ne auringossa paahtuvan äitini vatsalle. Ne ovat pieniä (söpöjä), hauraita, kauniita ja uskomattoman mielenkiintoisia. Voisin seurata sammakon kulkua esimerkiksi nurmikolla vaikka kuinka kauan eikä se rupeaisi minua tylsistyttämään (tai ainakin teoriassa voisin tuijottaa niitä vaikka kuinka kauan, mutta käytännössä luonnossa tarkkailua häiritsevät aina hyttyset, paarmat sun muut ilkiöt, jotka keskeyttävät puuhan). Sammakot ovat myös merkinneet minulle aina jotain syvällisempää. Tästä voin kiittää Raili-mummuani, joka korostaa sammakoiden määrän korreloitumista maapallon tilaan. Mitä paremmin sammakot voivat, sitä paremmin maapallomme voi ja mitä huonommin sammakoilla menee, sitä huonommin voi planeettamme. Wikipediasta löytyi ihan kivasti tietoa sammakoiden uhista.
Tässä blogissa aion käsitellä siis kaikkea sammakoihin etäisestikin liittyvää. Yritän koota tänne myös paljon tietoa, jotta sivusta olisi muillekin hyötyä. Paljon kuvia, suunnitelmia, fiiliksiä ja varmasti jossain vaiheessa myös turhautumisia (en ole vielä unohtanut, että lemmikin omistaminen voi olla joskus rankkaa hommaa). Tähän loppuun linkki vielä todella hyvälle sammakkoaiheiselle sivustolle, jonka olen kolunnut lähes läpikotaisin: www.sammakkolampi.net
