“Onks sen pakko olla noin ruma? Onks mitään nätimpii?” -avopuoliso, kesäkuu 2009
Mikä tulisi sitten olemaan se sammakkolaji, jonka edustajia tulisi pian asumaan työhuoneemme oranssia seinää vasten asetettuun terraarioon? Lähdin tutkimaan sammakoiden maailmaa ajatellen, että on olemassa rupisammakoita, pikkusammakoita, isoja sammakoita ja “niitä vihreitä, joilla on oranssit silmät”. Hieman asioita selvitettyäni totesin tietysti olleeni väärässä. Sammakoita tunnetaan tällä hetkellä 5 000 lajia. Siitä sitten valitsemaan!
Eli valinnanvaraa ainakin on. Itse tosiaan näen sammakon prototyypin sellaisena vihreänä sammakkona, jolla on oranssit silmät. Nyttemmin tiedän, että tämä laji on punasilmälehtisammakko (Agalychnis callidryas). Todella kaunis sammakko, mutta viettää päivänsä pää ja raajat piilossa vaikkapa kasvin pintaan liimautuneena. On lisäksi melko stressaantuva eläin. Ei siis meille ihanteellisin sammakko.
Nuolimyrkkysammakot ovat tyrmäävän kauniita. Sininuolimyrkkysammakko (Dendrobates azureus) ja vihernuolimyrkkysammakko (Dendrobates auratus) mielestäni etenkin. Mutta nämäpä veijarit tarvitsevat pienenpientä ravintoa, koska ne ovat itse niin pieniä. Käytännössä nuolimyrkkysammakoiden ravinto koostuu banaanikärpäsistä, pienistä sirkoista ynnä muista pikkuötököistä. Yyh. Banaanikärpäset eivät ole suurimpia ystäviäni. Olen kerran elämässäni joutunut niiden hyökkäyksen uhriksi entisessä kodissani. Luonnollisesti oma moka yhdistettynä biojätteeseen ja ehkä tätäkin päivää kuumempaan ilmaan (Helsingissä tänään 28.6.2009 asteita 26, meidän partsin paahteessa 39) aiheuttivat kärpästen massiivisen lisääntymisen keittiössäni. Ei siinä ollut oikein muuta tehtävissä kuin syöksyä imuri kädessä keittiöön, liu’uttaa liukuovi kiinni ja aloittaa raivokas kärpästen imeminen. Vaikka banaanikärpäsistä on olemassa lentokyvyttömäksi jalostettuja muotoja, en siltikään haluaisi niitä kodissani viljellä. Sammakkolammen banaanikärpässivulta löytyy banaanikärpäsviljelmän valmistamisen suomenkieliset ohjeet. Ehkä joskus vielä hurahdan tuohonkin – eihän sitä koskaan tiedä. Tulihan tämä koko sammakkovillitys vähän niin kuin kulman takaa. Mutta ainakaan tällä hetkellä en voisi nuolimyrkkysammakoita lemmikeikseni ottaa, koska en pystyisi tarjoamaan niille parasta mahdollista ravintoa.
Mutta nyt! Asiaan! Avopuolisoni ja minun jakamaan ihanaan kaksioon muuttaa lähitulevaisuudessa asumaan tällainen veijari!
Korallisormisammakko (Litoria caerulea)
Korallisormisammakko on siis tämän lajin nimi. Se on melko iso, joko vihreä tai ruskea, pläski ja vekkulin näköinen. Alla YouTubessa oleva video, jossa lajin edustaja sumutettaessa alkaa kurnuttaa. Eikö oo hurmaava?
Nimivaihtoehtoja siis nyt punnitaan ja odotellaan meidän perheen taloustilanteen paranevan sellaselle tasolle, että saisi moisen hankittua! Hmm… Verneri vai Hermanni? Vai olisiko se ajankohtaisesti Jackson (Michael Jackson on kuollut)?
Vaikka olen aina rakastanut eläimiä, minulla ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana ollut lemmikkiä. Viimeisin lemmikkini, kultainen noutaja, kuoli vuonna 2006 ja sen jälkeen elämässäni ei ole ollut tilaa eikä aikaa (eikä ehkä vastuuntuntoakaan) lemmikkiä varten. Haudutin pitkään ajatusta, että hankkisin itselleni uuden koiran jossain vaiheessa. Mutta, koska elämä yllättää, löysin itselleni avopuolison, joka on allerginen koirille. Koiran hankkiminen ei siis ole vaihtoehto ja jotain muuta pitäisi keksiä…
Viime viikolla sain ohimennen tutustua duunikaverini koiraan. Olen yleensä tullut hyvin toimeen koirien kanssa, mutta tällä kertaa huomasin taitojeni todella ruostuneen. Koira oli mahtavan oloinen persoona ja kiltti, mutta jostain syystä minua jännitti. En osannut olla koiran lähellä. Mutta nähdessäni ystäväni ilon lemmikistään, aloin kuitenkin kaivata myös itselleni sitä hyvää oloa, jonka lemmikit saavat minussa aikaan.
“Sammakot olis kyllä tosi makeita”
Kypsyttelin ideaa päässäni ja lopulta se alkoi muodostautua toimintasuunnitelmaksi. Mietinnän tuloksena oli päätös sammakoiden hankkimisesta ja uuden harrastuksen aloittamisesta. Kun päätös oli tehty alkoi ahnas tiedonetsintä eri sammakkolajeista, terraarioista (ei kokemusta) ja kaikesta mahdollisesta sammakoihin liittyvästä. Olen jo löytänyt muutaman mielenkiintoisen lajivaihtoehdon ja terraarion paikka asunnossa on päätetty.
Mutta miksi sammakko? No. Olen aina tykännyt sammakoista. Muistan, kun pienenä leikin sammakonkudulla ojissa tai, kun pyydystin pieniä sammakoita haaviin mökillä ja sitten vein ne auringossa paahtuvan äitini vatsalle. Ne ovat pieniä (söpöjä), hauraita, kauniita ja uskomattoman mielenkiintoisia. Voisin seurata sammakon kulkua esimerkiksi nurmikolla vaikka kuinka kauan eikä se rupeaisi minua tylsistyttämään (tai ainakin teoriassa voisin tuijottaa niitä vaikka kuinka kauan, mutta käytännössä luonnossa tarkkailua häiritsevät aina hyttyset, paarmat sun muut ilkiöt, jotka keskeyttävät puuhan). Sammakot ovat myös merkinneet minulle aina jotain syvällisempää. Tästä voin kiittää Raili-mummuani, joka korostaa sammakoiden määrän korreloitumista maapallon tilaan. Mitä paremmin sammakot voivat, sitä paremmin maapallomme voi ja mitä huonommin sammakoilla menee, sitä huonommin voi planeettamme. Wikipediasta löytyi ihan kivasti tietoa sammakoiden uhista.
Tässä blogissa aion käsitellä siis kaikkea sammakoihin etäisestikin liittyvää. Yritän koota tänne myös paljon tietoa, jotta sivusta olisi muillekin hyötyä. Paljon kuvia, suunnitelmia, fiiliksiä ja varmasti jossain vaiheessa myös turhautumisia (en ole vielä unohtanut, että lemmikin omistaminen voi olla joskus rankkaa hommaa). Tähän loppuun linkki vielä todella hyvälle sammakkoaiheiselle sivustolle, jonka olen kolunnut lähes läpikotaisin: www.sammakkolampi.net
